Barbarik oli Bhiman pojanpoika ja Ghatotkachan poika. Barbarikin piti olla rohkea soturi, joka oli oppinut sodankäynnin taidon äidiltään. Lord Shiva oli tyytyväinen Barbarikin kykyyn soturina ja antoi hänelle Kolme erikoisnuolta. Hän sai myös erikoisjousen Lord Agnilta (Tulen Jumala).

Sanotaan, että Barbarik oli niin voimakas, että hänen mukaansa Mahabharatan sota voisi päättyä minuutissa, jos hän yksin taisteli sitä. Tarina menee näin:

Ennen sodan alkamista lordi Krishna kysyi kaikilta, kuinka kauan heillä kestäisi saada sota päätökseen yksin. Bhisma vastasi, että se kestää 20 päivää. Dronacharya sanoi, että siihen menee 25 päivää. Karna sanoi, että se vie 24 päivää, kun taas Arjuna sanoi, että se kestää 28 päivää.

Barbarik oli ilmaissut äidilleen halunsa katsella Mahabharatan sotaa. Hänen äitinsä suostui antamaan hänen mennä katsomaan sitä, mutta kysyi häneltä ennen lähtöä, kummalle puolelle hän liittyisi, jos hänellä olisi halu osallistua sotaan. Barbarik lupasi äidilleen, että hän liittyisi heikomman puolelle. Tämän sanomalla hän aloitti matkan käydäkseen taistelukentällä.

Kun Krishna kuuli Barbarikista ja halusi tutkia Barbarikin voimaa, naamioitui brahminiksi, tuli Barbarikin eteen. Krishna kysyi häneltä saman kysymyksen siitä, kuinka monta päivää kestäisi sodan loppuun saattaminen, jos hän taistelee sitä yksin. Barbarik vastasi, että häneltä menisi vain 1 minuutti taistelun loppuun saattamiseksi, jos hän taistelee sen yksin. Krishna yllättyi tästä Barbarikin vastauksesta, koska Barbarik käveli kohti taistelukenttää vain 3 nuolen ja jousen kanssa. Tähän Barbarik selitti kolmen nuolen voiman.

• Ensimmäisen nuolen piti merkitä kaikki esineet, jotka Barbarik halusi tuhota.
• Toisen nuolen piti merkitä kaikki esineet, jotka Barbarik halusi pelastaa.
• Kolmannen nuolen piti tuhota kaikki ensimmäisellä nuolella merkityt esineet TAI tuhota kaikki kohteet, joita ei ole merkitty toisella nuolella.

Ja tämän lopussa kaikki nuolet palasivat väriseen. Krishna, joka halusi testata tätä, pyysi Barbarikia sitomaan kaikki sen puun lehdet, jonka alla hän seisoi. Kun Barbarik alkoi meditoida suorittaakseen tehtävän, Krishna otti yhden lehden puusta ja asetti sen hänen jalkansa alle Barbarikin tietämättä. Kun Barbarik vapauttaa ensimmäisen nuolen, nuoli merkitsee kaikki puun lehdet ja alkaa lopulta pyöriä Lord Krishnan jalkojen ympärillä. Krishna kysyy Barbarikilta, miksi nuoli tekee tämän. Tähän Barbarik vastaa, että jalkojesi alla täytyy olla lehti ja pyytää Krishnaa nostamaan jalkansa. Heti kun Krishna nostaa jalkansa, nuoli menee eteenpäin ja merkitsee myös jäljellä olevan lehden.

Tämä tapaus pelottaa lordi Krishnaa Barbarikin ilmiömäisestä voimasta. Hän päättelee, että nuolet ovat todella erehtymättömiä. Krishna ymmärtää myös, että todellisella taistelukentällä, jos Krishna haluaa eristää jonkun (esim. 5 Pandavaa) Barbarikin hyökkäyksestä, hän ei pystyisi siihen, koska jopa ilman Barbarikin tietämystä nuoli menisi eteenpäin ja tuhoa kohteen, jos Barbarik aikoi niin.

Tähän Krishna kysyy Barbarikilta kumman puolen hän aikoi taistella Mahabharatan sodassa. Barbarik selittää, että koska Kaurava-armeija on suurempi kuin Pandava-armeija ja koska hän oli sopinut äitinsä kanssa, hän taistelee Pandavien puolesta. Mutta tälle Herra Krishna selittää sen ehdon paradoksin, jonka hän oli sopinut äitinsä kanssa. Krishna selittää, että koska hän oli suurin soturi taistelukentällä, kummalle tahansa puolelle hän liittyy, tekisi toisesta osapuolesta heikomman. Joten lopulta hän päätyi värähtelemään kahden puolen välillä ja tuhoamaan kaikki paitsi itsensä. Näin Krishna paljastaa äidilleen antamansa sanan todellisen seurauksen. Siten Krishna (edelleen naamioitunut brahminiksi) pyytää Barbarikin päätä hyväntekeväisyydessä välttääkseen hänen osallistumistaan ​​sotaan.

Tämän jälkeen Krishna selittää, että oli välttämätöntä uhrata suurimman Kshatriyan pää taistelukentän palvomiseksi ja että hän piti Barbarikia tuon ajan suurimpana Kshatriyana.

Ennen kuin hän antaa päänsä, Barbarik ilmaisee halunsa nähdä tuleva taistelu. Tähän Krishna suostui asettamaan Barbarikin pään vuoren huipulle, josta oli näkymät taistelukentälle. Sodan lopussa pandavat väittelivät keskenään siitä, kumpi oli suurin panos heidän voittoonsa. Tähän Krishna ehdottaa, että Barbarikin pään pitäisi antaa tuomita tämä, koska se on katsonut koko sodan. Barbarikin pää viittaa siihen, että Krishna oli yksin vastuussa voitosta sodassa. Hänen neuvonsa, strategiansa ja läsnäolonsa olivat ratkaisevia voiton kannalta.

Post Courtsy: Vikram Bhat
Kuva: Zayplay