Verse 1:
धृतराष्ट्र उवाच |
धर्मक्षेत्रे कुरुक्षेत्रे समवेतवऍेतात
मामकाः पाण्डवाश्चैव किमकुर्वत सञयत सञयत |
dhṛitarāśhtra uvācha
dharma-kṣhetre kuru-kṣhetre samavetā yuyutsavaḥ
māmakāḥ pāṇḍavāśhchaiva kimakurvata sañjaya
Kommentti tähän jakeeseen:
Sen lisäksi, että kuningas Dhritarashtra oli syntymästään asti sokea, häneltä puuttui myös henkinen viisaus. Hänen kiintymyksensä omiin poikiinsa sai hänet poikkeamaan hyveen tieltä ja anastamaan Pandavien laillisen valtakunnan. Hän oli tietoinen vääryydestä, jota hän oli tehnyt omia veljenpoikiaan, Pandun poikia kohtaan. Hänen syyllinen omatuntonsa huolestutti häntä taistelun tuloksesta, joten hän tiedusteli Sanjaylta Kurukshetran taistelukentän tapahtumista, missä sotaa oli tarkoitus käydä.
Tässä säkeessä hän kysyi Sanjaylta, mitä hänen poikansa ja Pandun pojat tekivät kokoontuessaan taistelukentälle? Nyt oli ilmeistä, että he olivat kokoontuneet sinne ainoana tarkoituksenaan taistella. Joten oli luonnollista, että he taistelivat. Miksi Dhritarashtra tunsi tarvetta kysyä, mitä he tekivät?
Hänen epäilynsä voidaan erottaa sanoista, joita hän käytti –dharma kṣhetre, maa Dharma (hyveellinen käytös). Kurukshetra oli pyhä maa. Shatapath Brahmanissa sitä kuvataan seuraavasti: kuruksṣhetraṁ deva yajanam [V1]. "Kurukshetra on taivaallisten jumalien uhripaikka." Se oli siis maa, joka ruokki Dharma. Dhritarashtra ymmärsi, että Kurukshetran pyhän maan vaikutus herättäisi hänen pojissaan syrjintää ja he pitivät sukulaistensa, Pandavien, joukkomurhaa sopimattomana. Näin ajattelemalla he saattavat sopia rauhanomaisesta ratkaisusta. Dhritarashtra tunsi suurta tyytymättömyyttä tähän mahdollisuuteen. Hän ajatteli, että jos hänen poikansa neuvottelevat aselevon, Pandavat pysyisivät edelleen esteenä heille, ja siksi oli parempi, että sota tapahtuisi. Samalla hän oli epävarma sodan seurauksista ja halusi saada selville poikiensa kohtalon. Tämän seurauksena hän kysyi Sanjaylta Kurukshetran taistelukentän tapahtumista, jonne kaksi armeijaa olivat kokoontuneet.
Lähde: bhagwatgeeta.org
