Kun palvoja kuulee yhä enemmän Korkeimmasta Herrasta, hän valaistuu. Tätä kuulemisprosessia suositellaan Srimad-Bhagavatamissa: Jumalan Korkeimman Persoonallisuuden viestit ovat täynnä voimavaroja, ja nämä voimat voidaan toteuttaa, jos palvojien keskuudessa keskustellaan Korkeimpaan jumaluuteen liittyvistä aiheista. Tätä ei voida saavuttaa mielispekulaattorien tai akateemisten tutkijoiden yhdistyksellä, sillä se on todellista tietoa."

Palvojat ovat jatkuvasti mukana Korkeimman Herran palveluksessa. Herra ymmärtää Kṛṣṇa-tietoisuuteen sitoutuneen elävän olennon mentaliteetin ja vilpittömyyden ja antaa hänelle älyn ymmärtää Krsnan tiedettä palvojien seurassa. Keskustelu Krsnasta on erittäin voimakasta, ja jos onnekas henkilö on sellaisessa seurassa ja yrittää omaksua tiedon, hän varmasti edistyy kohti henkistä oivallusta. Kannustaakseen Arjunaa yhä korkeammalle tasolle voimakkaassa palveluksessaan, Herra Krsna kuvailee tässä yhdeksännessä luvussa luottamuksellisempia asioita kuin mikään Hän on jo paljastanut.

Bhagavad-gitan alku, ensimmäinen luku, on enemmän tai vähemmän johdanto kirjan muuhun osaan. ja toisessa ja kolmannessa luvussa kuvattua hengellistä tietoa kutsutaan luottamukselliseksi.

Seitsemännessä ja kahdeksannessa luvussa käsitellyt aiheet liittyvät erityisesti hartauspalveluun, ja koska ne tuovat valaistumista Krsna-tietoisuuteen, niitä kutsutaan luottamuksellisiksi. Mutta yhdeksännessä luvussa kuvatut asiat käsittelevät sekoittumatonta, puhdasta antaumusta. Siksi tätä kutsutaan luottamuksellisimmaksi. Se, joka sijaitsee kaikkein luottamuksellisimmassa Krsnan tiedossa, on luonnostaan ​​transsendenttinen; Hänellä ei siksi ole aineellisia kipuja, vaikka hän on aineellisessa maailmassa.

Bhakti-rasamrta-sindhussa sanotaan, että vaikka ihminen, jolla on vilpitön halu tehdä rakastavaa palvelua Korkeimmalle Herralle, on aineellisen olemassaolon ehdollisessa tilassa, häntä on pidettävä vapautuneena. Samoin löydämme Bhagavad-gitan kymmenennestä luvusta, että jokainen, joka toimii tällä tavalla, on vapautunut henkilö.

Tällä ensimmäisellä säkeellä on nyt erityinen merkitys. Tieto (idam jnanam) viittaa puhtaaseen antaumukselliseen palveluun, joka koostuu yhdeksästä eri toiminnasta: kuulemisesta, laulamisesta, muistamisesta, palvelemisesta, palvomisesta, rukoilemisesta, tottelemisesta, ystävyyden ylläpitämisestä ja kaikesta luopumisesta. Harjoittelemalla näitä yhdeksää antaumuksellisen palvelun elementtiä ihminen kohotetaan henkiseen tietoisuuteen, Krsna-tietoisuuteen.

Kun sydän on puhdistettu aineellisesta saastasta, hän voi ymmärtää tämän Krsnan tieteen. Pelkkä ymmärtäminen, että elävä olento ei ole aineellinen, ei riitä. Se voi olla henkisen oivalluksen alku, mutta tulisi tunnistaa ero ruumiin toimintojen ja henkisten toimintojen välillä, joiden avulla hän ymmärtää, ettei hän ole ruumis.

DISCLAIMER: