Tässä Bhagavad gitan viidennessä luvussa Herra sanoo, että hartauspalvelustyö on parempi kuin kuiva mielisairaus. Hartauspalvelu on helpompaa kuin jälkimmäinen, koska se on luonteeltaan transsendenttista ja vapauttaa reaktiosta. Toisessa luvussa selitettiin alustavaa tietoa sielusta ja sen sotkeutumisesta aineelliseen kehoon. Siinä selitettiin myös, kuinka päästä eroon tästä aineellisesta sitoutumisesta buddhi-joogaan tai antaumukselliseen palveluun. Kolmannessa luvussa selitettiin, että tiedon alustalla olevalla henkilöllä ei ole enää mitään velvollisuuksia suoritettavana.

Ja neljännessä luvussa Herra kertoi Arjunalle, että kaikenlainen uhrityö huipentuu tietoon. Neljännen luvun lopussa Herra kuitenkin neuvoi Arjunaa heräämään ja taistelemaan täydellisessä tiedossa. Siksi Krsna on hämmentänyt Arjunan ja hämmentänyt hänen päättäväisyytensä korostamalla samanaikaisesti sekä antaumuksellisen työn että tietämättömyyden merkitystä. Arjuna ymmärtää, että tiedosta luopuminen sisältää kaikenlaisen aistitoimintoina suoritetun työn lopettamisen.

Mutta jos joku tekee työtä hartauspalveluksessa, niin kuinka työ lopetetaan? Toisin sanoen hän ajattelee, että sannyasamin eli tiedosta luopumisen pitäisi olla täysin vapaa kaikenlaisesta toiminnasta, koska työ ja luopuminen näyttävät hänen mielestään yhteensopimattomilta. Hän ei näytä ymmärtäneen, että työ täydessä tiedossa on ei-reaktiivista ja on siksi sama kuin toimettomuus. Siksi hän tiedustelee, pitäisikö hänen lopettaa työnsä kokonaan vai työskennellä täydellä tiedolla.

DISCLAIMER: